Keskustelu
| tj | Umpikujassa | 12.11.2017 13.09 |
| Olen vaan jotenkin epätoivoinen. En tiedä onko siihen syytä vai ei, jotenkin tuntuu, että tulevaisuus voi olla hyvinkin vaikea, mutta toisaalta voi olla toisinkin. En yhtään tiedä, mitä Jumalalla on mielessä, Hän on aivan hiljaa. En tiedä missä määrin olen vain kuvitellut Jumalan olevan mukana elämässäni ja missä määrin asia on totta. Ei aina jaksa laittaa kaikkea koettelunkaan piikkiin, vaikka se varmaan olisi paras näkökulma jaksamiseen. En haluaisi tehdä tyhmyyksiä haluaisin olla viisas. Mitä osaisin kertoa ihmisille uskosta Jumalaan, jos hekin kokevat samaa kuin minä eli tuntuu kuin Jumalaa ei olekaan. Miten tällaista uskoa ja yhteyttä voisi kenellekään markkinoida, kun se ei meinaa itsellänikään toimia. Mitä ja miten Jumalasta pitäisi puhua? Minun pitäisi kyetä puhumaan uskottavasti. Pelkään, että työni loppuu ja asunto jää myymättä ja joudun johonkin henkiseen kurimukseen ja sen jälkeen taloudelliseen. Minä vain lamaannun. Minä en osaa tehdä viisaita päätöksiä, olen ihan tyhjiössä. Miten osaisin olla murehtimatta? Tuntuu kuin putoaisin tilaan, jossa ajatuksetkin lakkaavat olemasta, jossa pakenen todellisuutta tyhjiöön. Olen täysin umpikujassa??. |
||
| Anceliga | Re: Umpikujassa | 2.12.2017 16.16 |
| Kiitos Herra, että Sinä et ole kaukana yhdestäkään meistä. Sinulla on hyvä tahto auttaa meitä, sillä Sinä sanot sanassasi: Avuksesi huuda minua hädän päivänä niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. Ps. 50:15. Sanassasi sanotaan myös: Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalla tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 4:6-7. Kiitos Herra, että kosketat ystäväämme ja autat hänet umpikujasta. Jeesus Kristuksen nimessä ja veressä, amen. |
||