Turvaa Herraan

kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne Hänet kaikilla teilläsi, niin Hän sinun polkusi tasoittaa.
Snl.3:5,6

Teitä siunaten: Valma,
Rositha, Saaronin kukka ja Anceliga.

UUTISET

29.3.2014RukousLue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:481634 kpl

Uusimmat kuvat

Genesaretin järvi
Genesaretin järvi
Haifa
Haifa

Viimeisimmät keskustelut

Satunnainen kuva

2
03
3
4
Share |

Valmalaiset

Päivitetty 5.12.07

Tällä sivulla kerromme keitä ovat ns. Valmalaiset. Valmalaiset ovat niitä sisaria, jotka ovat olleet tässä Herran työssä kanssani jo alusta asti. Heillä kaikilla on oma asetuksensa Herrassa. Toimimme yhdessä ja erikseen ja meillä on sama Isä ja usko Jeesus Kristukseen. Valmalaiset esittelevät itse itsensä sinulle, joten tervetuloa tutustumaan!

Valma V-

 

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.  Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.”  Ps.139:16

Yleensä ja monesti uskontielle tullaan elämän vaikeuksien kautta, ikään kuin pysäytysten kautta.  Niin oli minunkin kohdallani.  Lähimpien kuolema ja lähimpien lähestyvä kuolema sai minut ajattelemaan syvällisemmin elämää; ensin jo pikkutyttönä, kun veljeni kuoli ja ja isompana ”tyttönä” alle kolmikymppisenä äitinä ja vaimona, kun isä lähestyi suht nuorena kuoleman varjon maata.

Mutta silloin 12 vuotiaana tajusin veljeni äkillisesti kuoltua, että minulle annettiin toivo, että tähän ei kuitenkaan kaikki päättynyt, vaan eräänä päivänä kerran taivaassa, saan nähdä hänet.  Se toivo vain annettiin minulle, kotona siitä ei niinkään puhuttu, sillä silloin vasta alkoi kodissamme Jumalan etsiminen.   Kun nyt luen päiväkirjaa, johon kirjoitin esim.”muo ei oikeastaan itketä yhtään, kun mä oon niin onnellinen siitä, kun mä tiedän näkeväni veljeni Uudessa Kodissa!  Veljellä on nyt hyvä olla!” tämän kirjoitin viikko tuosta tapahtumasta, vieläkin ihmettelen tuota varmuutta, jonka sain enkä ole voinut sitä saada muualta kuin suoraan taivaasta.   Sain myös unessa nähdä tuolloin Jeesuksen kirkkauden tulevan omaan huoneeseeni, muistan sen aina.  Tiesin unessa että Hän oli Jeesus.

Tuosta hetkestä, joka mursi kaiken perheessämme, alkoi ihan uusi elämä, elämä jossa ymmärsimme, että olemme ainutkertaisia ja että elämällä on oltava tarkoitus, muuten tässä ei ole mitään järkeä.  Perheemme yhdistyi ja välitimme uudella tavalla toisistamme.

 Silti, elämä vei mennessään, koska edelleenkään kukaan ei osannut minulle Taivastietä tarjota, mutta Jeesus, nyt sen tiedän, kulki vierelläni aina.

Menin naimisiin, sain 2 lasta ja muistan ajatelleeni, että tässäkö kaikki oli…oli koti, oli puoliso, oli lapset oli kaikkea, mitä voi toivoa.   Silti sydämessäni aina oli Jeesuksen kosketus tuona yönä.   Aina jos puhuttiin jossain uskon asioista, todistin Jeesuksesta, vaikka ”en ollut varsinaisesti  uskossa”.   Tuli elämään paljon kuolemaa lisää ja moni rakas poistui läheltä.   Kerran oltuamme perheenä kaukana etelässä autolomalla, sain puhelun, jossa kerrottiin että isällä on syöpä, haimasyöpä.  Kaikki romahti ja tajusin että olen taas alkupisteessä, missä on Jumala?  Miksi näin?  Eikö jo riitä tämä kuoleman kylvö?

Ei se meidän perheessä vielä riittänyt, Jumala näki hyväksi vapisuttaa perustuksia.

Minulle tuli tarve kertoa isälle Jumalasta ja viedä hänet uskovien pariin ja niin teinkin.

Kävimme monissa kokouksissa.  Mutta isä ei kokenut niissä sitä, mitä toivoin.  Sitä vastoin minä sain kosketuksen taivaallisiin.  Tajusin siellä kulkiessani, että tämä mitä täällä on, on sitä, mitä olen aina kaivannut.  Jumalan läsnäoloa ja ilmestymistä.   Omaan tyhjyyteeni.

Jumala johdatti lasten hoitopaikkaan ihmisen, joka tunsi Jumalan.  Tutustuin häneen ja hän alkoi kertomaan elävästä Jumalasta minulle.  Hän kävi kotonani ja aina luki Sanasta lisää ja lisää ihmeellisiä asioita; ajattelin, että ei voi olla totta, tämä kaikki on Sanassa, kaikki mitä elämään liittyy löytyy sieltä ja Sana avautui minulle ja olin eräänä päivänä valmis antamaan koko elämäni Hänelle, rakkaalle Vapahtajalleni, omassa keittössäni painoin pääni ja polvistuin Hänen eteensä.  Ja ystäväni rukoili puolestani.  Olin vapaa!

Ja koko sisimpäni muuttui…sen vain tajusin yhtäkkiä.  Jumalan Sana oli minut tehnyt eläväksi.

Isäni oli tuolloin tosi vakavasti sairas, hän eli jo ”yliajalla”, sillä tammikuussa hänelle sanottiin että vain 2 viikkoa on elinaikaa, mitään ei voida tehdä, ottakaa hänet kotiin.Ja ihme tapahtui,

isä aivan piristyi ja hoiti kaikkia kotihommia ja ajoi autoa ja auttoi meidänkin uuden kodin sisustuksessa,  tätä jatkui koko kevään, itse tulin uskoon helmikuussa. Mutta sitten  kaksi viikkoa ennen juhannusta sain Herralta tehtävän,Hän kosketti konkreettisesti minua samaisessa keittiössä ja sanoi” ota Raamattu ja mene isäsi luo, pyydä häntä antamaan elämänsä Jeesukselle”.  Sain mission, tehtävän, lähdin heti liikkeelle ja menin isän luo,  kaikki oli valmistettu ja Hän itkien painoi päänsä ja antoi elämänsä rakkaalle Herralleen!  Hän kuoli 2 viikon kuluttua!  Mutta hän meni taivaan kotiin veljeni luo.  Jälkeenpäin veljeni kirjeistä ja elämästä selvisi, että hän oli tuntenut Jeesuksen.  Samana päivänä kun hän kuoli, hänellä olisi ollut tapaaminen nuorisopapin kanssa, mutta hän ei sinne päässyt.  Tämä pappi siunasi veljeni.

Kaksi siis jo perillä omasta perheestä!  Ja nyt vanha äitini, joka sairastaa alzheimerin tautia, on myös Herran oma!!  Lapseni ovat antaneet elämänsä Jeesukselle.  Vain puoliso haraa vielä vastaan, mutta kaikki vuosikausien rukoukset alkavat täyttää taivaallisia rukousmaljoja jo niin, että odotan tämän tapahtuvan hetkellä millä hyvänsä…Jumala on luvannut Sanassaan pelastaa perhekunnittain ja hän sen myös tekee.

Jumala on ihmeellisesti johtanut askeleitani, milloin minnekkinpäin.  Toistakymmentävuotta sitten sain tutustua Valmaan ja hänen perheeseensä ja se kaikki mitä Jumala oli tehnyt hänen ja hänen perheensä elämässä, oli niin ihmeellistä, että oli ihanaa saada aloittaa kulku tässä porukassa.   Saatiin oppia paljon, paljon asioita Herralta; rukouksesta, Sanasta, vanhuksista, musiikista ja jopa Jumalanpalvelusten pidosta vanhainkodeissa.  Meillä oli ihania kokoontumisia.  Ja Herran ihmeitä tapahtui.

Oli yhteisiä perhekokoontumisia ja rukousiltoja ja retkiä ja reissuja,  Herra opetti niin monessa. Herra avasi esirukouksen ihan uudella tavalla ja se on asia, jota kaipaan jokahetki.    Asumme eri paikkakunnilla ja kaukanakin toisistamme, mutta jokin ihmeellinen side on pitänyt meidät yhdessä vuosikausia.   Nykyään on nämä ihanat nettisivut ja Valmalla on ihan oikea, oma kokoontumispaikka; Valmas place.  

Herra on siis avannut paljon uutta.  Odotan innolla, mihin hän Valmaa ja meitä muita kanssakulkijoita johtaa.  Odotan innolla, mitä väkevä, voimallinen Herramme, Jeesus Kristus tulee tekemään keskuudessamme ja kauttamme!  Mihin Hän vie ja mitä ovia Hän vielä avaa.  ”Ovi on iso ja työ on laaja” sanoo Herra.  Tarvitsemme paljon rukoilevia käsiä, Herraan luottavia palvelijoita ja aina innokkaita palvelijoita Herrassa, sillä vastustus on suuri. Ja missä Jumala on väkevä, siellä myös on taistelutantere.  Ja siellä meitä kaikkia koetellaan. Lopuksi; Tule rakas  Herra Jeesus! 

Kaikella rakkaudella Hannah7   

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. "
Joh 5: 24

Tämä lause muistolauseena kummitädiltäni rippilahjaksi saamassani Raamatussa iski minuun kuin
salama. "Siirtynyt kuolemasta elämään" oli lohdullista ja hämmentävää luettavaa 15-vuotiaalle nuorelle.
Rippikoulu kuitenkin innosti minut menemään seurakunnan nuorten toimintaan ja niissä lauantai-iltojen
nuoren tapaamisissa imin itseeni tietoa Raamatusta ja Jeesuksesta.

Olin jo pikkutytöstä lähtien käynyt seurakunnan tyttökerhossa ja pyhäkoulussa, joten tunsin ja tiesin kyllä Jeesuksen,
ja lapsen uskolla myöskin uskoin Häneen. Silti rippikoulu ja seurakunnan nuortenillat "kiinnittivät" minut tiukasti haluun
seurata Jeesusta. Kun sitten eräänä iltana koiraa ulkoiluttaessani vastaan tuli lenkillä oleva nuorisonohjaaja ja kysyi
haluanko tulla uskoon, olin siltä seisomalta valmis. Hän rukoili puolestani ja julisti minulle synninpäästön.  Siitä alkaen
nuortenillat tuntuivat entistä tärkeämmiltä ja antoisammilta. Seurakunnan nuorissa tapasin myös tulevan aviopuolisoni ja saimme kolme lasta.

Vuosien aikana rukous oli minulle tärkeä asia, kun yhteys seurakuntaan katkesi. Valmaan sain tutustua 90-luvun puolivälissä. Oli ihmeellistä kuulla, mitä kaikkea Jumala oli hänen perheessään tehnyt ja miten Jumala voi käyttää ihmistä Hänen palvelijanaan. Siitä alkaen olen ollut mukana toiminnassa. Vuosien mittaan olen oppinut paljon
Jumalan armosta, Hänen voimastaan ja rakkaudestaan. Rukouskin on avautunut aivan uudella tavalla. On ihmeellistä
tajuta ja ymmärtää, että Raamatun Jumala todellakin elää ja kuulee rukoukset tänäkin päivänä. Meidän "Valmalaisten" porukka on pysynyt kasassa vuosien ajan, vaikka jokaisen meidän elämässä on tapahtunut kaikenlaista. Mutta meillä kaikilla on yhteinen halu palvella Taivaan Isää ja Jeesus Kristusta.

Rositha

Kesällä 1995 Herra kutsui minua sairauden kautta.  Rinnassani oli kasvain ja ajatus syövästä täytti mieleni.  Pelkäsin kuolemaa, eikä mistään tuntunut löytyvän apua tuskaani.  Yksikään ihminen ei voinut antaa sitä turvaa, joka kantaa yli kuoleman. 

Israelissa asui uskovainen sisareni, joka tiesi tamperelaisesta Herran palvelijasta, jolla on tehtävä ja armolahjat rukoilla ihmisten puolesta.  Sisareni pyysi häntä rukoilemaan myös minun puolestani.  Rukouksessa hän sai Herralta kirjeen minulle lähetettäväksi.  Olin silloin leikkauksen jälkeisellä sairauslomalla synnyinkodissani ja sain tietää kirjeestä, joka minulle oli tullut.  Palattuani takaisin, avasin kirjeen peloissani, sillä jotenkin tiesin, että sisältö oli hyvin vakava.  Luin kirjeen ja silmäni täyttyivät kyynelistä, sillä se oli kirje suoraan Jumalalta minun sydämeeni.  Ei kukaan ihminen olisi pystynyt kirjoittamaan minulle sellaista kirjettä.   

Kirjeessä Jumala kertoo itsestään, Pojastaan Jeesus Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä ja sanoo, että näin kauan Hän on minua odottanut ja nyt on tullut hetki puhutella minua.  Jumala pyytää minua avaamaan sydämeni Hänen rakkaudelleen ja armolleen, jotta Hän voisi asua sydämessäni.  Herra lupaa, etten koskaan ole yksin, vaan Hän on aina minun kanssani, kun otan Hänet sydämeeni asumaan.  Mutta Jumala sanoo myös, ettei Hän voi vaikuttaa, ellen itse tahdo Häntä vastaanottaa.  Herra sanoo, että on vain kaksi tietä, Minun Herrasi Jumalasi tie ja se toinen tie.  Ei ole muuta.  Minun on itse päätettävä, annanko sydämeni Herralle, vaiko sille toiselle.  Jumala neuvoo minua lähestymään Häntä Hänen Sanansa (=raamatun) kautta ja rukoilemaan Häntä ja lupaa vastata rukouksiini.   

Kirje Jumalalta oli niin koskettava ja täynnä rakkautta, että itkin kaksi päivää ja luin kirjettä  yhä uudelleen ja uudelleen.  Tiesin sydämessäni, että oli tullut valinnan aikani.  En tiennyt, miten olisin yhtäkkiä saanut itseni tulemaan uskovaiseksi.  Halusin ottaa Herran elämääni, joten sanoin Jumalalle, että lähden seuraamaan Sinun tietäsi.  En osaa mitään, en tiedä mitään, mutta tahdon lähteä tälle tielle.  Kun olin tehnyt tämän päätöksen, Herra alkoi ohjata asioita.  Minulle tuli halu ostaa oma raamattu ja kun kirjoitin nimeni uuteen raamattuun, tunsin vahvasti, että nyt olen lähtenyt tälle tielle.  Herra antoi myös valtavan halun tutkia Sanaa ja tietää enemmän Jeesuksesta ja Hänen toiminnastaan.  Istuin päivät pitkät parvekkeella ja luin raamattua.  Sellaista minulle ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin.  Halusin myös kuulla raamatun opetusta ja niinpä kiersin eri seurakunnissa kuulemassa Jumalan Sanaa. 

Tästä tapahtumasta on nyt kulunut yli kymmenen vuotta.  Sairaus ei ollut minulle kuolemaksi, vaan se tuli pelastukseksi.  Kuljen edelleen silloin valittua Herran tietä ja kiitän ja ylistän Isä Jumalaa, Jeesus Kristusta ja Pyhää Henkeä siitä, että olen saanut vastaanottaa uskonlahjan ja pelastuksen.    

Rakkaudella 

Anceliga