Turvaa Herraan

kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne Hänet kaikilla teilläsi, niin Hän sinun polkusi tasoittaa.
Snl.3:5,6

Teitä siunaten: Valma,
Rositha, Saaronin kukka ja Anceliga.

UUTISET

29.3.2014RukousLue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:481617 kpl

Uusimmat kuvat

Genesaretin järvi
Genesaretin järvi
Haifa
Haifa

Viimeisimmät keskustelut

Satunnainen kuva

dsc_0159
dsc_0170
dsc_0164
dsc_0163
Share |

Valma V.- päivitetty 26.5.07

Meidän kaikkien olisi tärkeä muistaa, että Herra ei ole erotteleva meitä ulkoisen olemuksemme, ei asemamme, ei sukumme mukaan…Sillä Herra on näkevä sydämeemme ja siten Hän on erotteleva meidät sydäntemme tekojen mukaan.

Voi kunpa tietäisimme Herran aivoitukset ja suunnitelmat elämämme loppuun saakka…Tai ei sittenkään!

Kun kuulet lupauksen, Herrasi lupauksen, niin ole tietävä, että kun Herrasi on jotakin sinulle lupaava, sen Hän on myös pitävä. Vaikka eläisit satavuotiaaksi odottaen yhä Herrasi lupausta, voit olla varma, että olet sen saava, vaikka sinun olisi elettävä vielä toiset sata vuotta! Ja saadessasi sen, mitä Herrasi sinulle lupasi, niin usko, että kaikilla niillä vuosilla; ihmisillä ja tapahtumilla oli tarkoitus. Tulet sen ymmärtämään.

Välillä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä Herramme aivoituksia. Rukoilkaamme ymmärrystä ja viisautta sydämeemme, että voisimme vaeltaa Herrassamme siten, että sydämemme olisi täynnä uskoa ja luottamusta Häneen ja Hänen tahtoonsa.

Ihmetellen kuuntelen ystävää, joka tokaisee, ettei hän juuri nyt tarvitse Herraa, sillä kaikki hänen asiansa ovat hyvin. "Etkö siis voisi kiittää ja ylistää Herraa Hänen hyvyydestään?" "Tosiaan!" Ei ollut tullut hänelle mieleen.

Kunpa ymmärtäisimme, että me emme voi asettaa Herralle ehtoja tai rajoja. Tämän kun ymmärtäisimme aivan joka päivä, niin rukouksemme olisi puhdas ja vilpitön Herran Pyhyydelle.

Miten hän juoksikaan Herran kirkkaudesta pimeyden patiolle, nauraen ja hymyillen. Hänellä ei ollut tahtoa kuulla Herraa, ei tahtoa etsiä totuutta. Ei tahtonut kuulla totuutta, sillä hän tahtoi kuulla ja uskoa itseään. Siten eksyi hän kirkkaudesta pimeyteen.

Ihminen, ken näkee Herran rakkauden totuuteen, kokee olevansa autuuden kehdossa.

Se voi olla pienen pieni hetki. Se voi tulla yhtäkkiä, kun Herra koskettaa sinua. Mutta se ei tunnu pieneltä eikä sitä voi olla kokematta, ei ymmärtämättä!

Toisinaan pysähdyn miettimään sanaa "sydämenrauha". Eikö olekin rauhoittava sana! Sydän, jossa asuu rauha. Tuota rauhan sydäntä ihmiset kaipaavat ja halajavat; etsien tuolta, etsien sieltä ja täältä. Eräät eivät löydä sitä milloinkaan. Miksi he eivät löydä? He etsivät vääristä asioista, väärällä sydämellä tai väärällä tahdolla. Sillä sydämen rauha on vain Isä Jumalassa ja Hänen Pojassaan Jeesus Kristuksessa sekä siinä nöyrässä ja kuuliaisessa uskossa, joka on tuleva rakkaudella Pyhästä Kolminaisuudesta.

Olen pohtinut tätä rauhan kaipuuta ja ajatellut, että kun Jumala meidät ihmisiksi loi, Hän puhalsi meihin Henkensä. Täten meissä jokaisessa ihmisessä on Jumalan Henki kaiken aluksi. On vain meidän omasta tahdostamme kiinni, kuinka tuon armon löydämme ottaaksemme sen lahjan vastaan Isä Jumalalta.

Kateus on kavala juuri. Se kasvaa väärämielisen sydämessä. Kaikkinainen katkeruus on ruokkiva tätä juurta. Kaikki käy hyvin nopeasti ja salakavalasti. Ennen kuin huomaammekaan tuo ihmisraihna, on myrkyttänyt sydämensä kaikesta tuosta sairaasta saastasta, sairastuttaen koko ihmisen; mielen ja sydämen. Vaan eipä hän huomaa, tai ei tahdo ymmärtää tuota petosta, sillä hänen sairas sydämensä ei totuuden sanoja tahdo vastaan ottaa. Herra armahda tuota ihmistä kuuntelemaan ja ymmärtämään Sinun sovituksesi puhdistava armo ja rakkaus.

Pelkkä usko ei aina riitä Herran palvelijalle. Täytyy olla tahtoa ja uskallusta tuon uskon toteuttamiselle.

Kun olemme luovuttaneet sydämemme täysin Herralle, voimme olla varmoja siitä, että tuli mitä tuli, niin Herra on meitä auttava, jos Häntä avuksemme huudamme.

Älä anna sielusi tahdon ja mielesi järkeistämisen olla esteenä sydämesi ymmärrykselle; ymmärrykselle Jeesus Kristuksessa.

Jokainen voi ja osaa rukoilla. - Se on isän ja lapsen keskustelua niillä sanoilla, joihin ymmärrys annettu on.

Syyllinen, syyllinen olen. Rikkonut, rikkonut Sinua vastaan. Sinä rakastit, armahdit ja minä vain murehdin. Sinä rakastit, minä en tahtonut. En uskoa voinut, että joku ilman ehtoja rakastaisi, rakastaisi.. minua? Niin, se ei totta voisi olla… sillä ilmaiseksihan mitään ei saa…(Jeesuksen Agape rakkaus on pyyteetöntä, vailla takaisin maksua)